Mielestäni valtion ainoa tehtävä on turvata kansalaisilleen ruumiillinen koskemattomuus, omistusoikeus ja sopimusvapaus. Pitkän aikavälin tavoitteeni on siis libertaari yövartijavaltio, eli minimivaltio (= minarkia). Ihanneyhteiskuntaani kuvaa hyvin ajamani Vapaa Turku -kaupunkivaltion perustuslaki, sekä Mikko Ellilän "Minarkian rahoitus". Mikäli et ole koskaan kuullutkaan libertarismista tai sinulle muuten herää siitä kysymyksiä, suosittelen perehtymään Libertarismi-faq sivustoon tai vaihtoehtoisesti tähän blogini kirjoitukseen. Myös Mikko Ellilän anarkokapitalismimonologi saattaa olla kuulemisen arvoinen.

1. Pahoinvointivaltiosta yövartijavaltioon
Sen sijaan, että Suomen ja EU:n byrokraatit ja poliitikot päättävät ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista ja valinnoista, tulisi valta siirtää yksilöille itselleen. Libertaari politiikka lisäisi merkittävästi yksilönvapautta, mikä ainakin minusta on tärkeää. Libertaari yhteiskunta myös parantaisi asukkaidemme hyvinvointia ja elintasoa (mm. työttömyys olisi olematonta). Mikäli Suomen valtio ei muutu pahoinvointivaltiosta yksilönvapautta kunnioittavaksi, liberaaliksi valtioksi, Varsinais-Suomen alueen tulee pyrkiä itsenäistymään tai muutoin lisäämään voimakkaasti itsemääräämisoikeuttaan. Vain siten kykenisimme parhaalla mahdollisella tavalla harjoittamaan libertaaria politiikkaa.

Libertaarina valtiona kansalaisemme ovat vapaita tekemään omat päätöksensä ja valitsemaan itse sen polun, jolla kukin heistä haluaa tallustaa. Ohjenuorana tulisi olla vahva, libertaari perustuslaki, joka takaisi kansalaisoikeudet ja yksilönvapauden. Nykyinen Suomen valtiohan selvästi loukkaa kansalaisoikeuksia ja yksilönvapautta.

Libertaari valtio toivottaisi tietenkin kaikki rehelliset maahanmuuttajat tervetulleiksi asumaan (ja elämään omillaan) kauniiseen maahamme. Puolueettomana, vapaakauppaa harjoittavana itsenäisenä valtiona voisimme itse kerätä työmme hedelmät ja sekä toisaalta vastuullisesti kantaa omat taakkamme sysäämättä niitä muiden harteille. Kulttuurisesti, historiallisesti ja kielellisesti olisimme tietysti suomalaisia aivan kuten ennenkin. Mutta saisimme itse, ihmisyksilöinä, päättää omista asioistamme Suomen nykyisen pahointivaltion ja EU:n sijaan.

2. Verotus on varkautta – verot alas
Sen sijaan että Suomen valtion (ja käytännössä EU:n) annetaan verottaa ihmiset ja yritykset rutiköyhiksi, tulee veroja kerätä vain sen verran, mitä on ehdottoman välttämätöntä ihmisten fyysisen koskemattomuuden ja omaisuuden suojan turvaamiseksi. Libertaarien mielestä tätä suurempi verotus ei ole perusteltua, koska silloin loukataan ihmisten omaisuuden suojaa enemmän kuin mitä omaisuuden suojan ylläpitäminen edellyttää.

Yövartijavaltioon kuuluu, että verovaroja käytetään vain sellaisten instanssien kuten poliisien, palkka-armeijan, tuomioistuinten, rangaistuslaitosten ja minimaalisen hallituksen ylläpitoon. Muita tehtäviä, toimielimiä ja rahareikiä ei liberaalilla valtiolla pidä olla. Huomattavasti pienempi veroaste siis riittää vallan mainiosti.

Vähäiset verot voidaan kerätä esimerkiksi "saastuttaja maksaa" -periaatteella sakkoluonteisina saasteveroina, samalla edistäen ympäristönsuojelua. Toinen vaihtoehto minarkian rahoittamiseen on kansalaisuusmaksu, esimerkiksi 1000 euroa vuodessa per henkilö. Vaihtoehtoisesti esimerkiksi 5% voittovero riittää mainiosti liberaalin valtion rahoittamiseksi. Kokonaisveroasteen tulee joka tapauksessa olla alle 10%, mieluiten pyöreät 0%. "Monacon tie olkoon meidänkin tiemme".

3. Kunnan palveluista kunnon palveluihin
Kunnat ja valtio tuottavat yhä Neuvostoliiton mallisesti itse suurimman osan useista yksilöiden tarvitsemista palveluista. Jostain syystä ihmiset luulevat, että jos kollektiivisesti ei pakkotuoteta ja rahoiteta palveluita, osa ihmisistä jää kokonaan ilman näitä palveluita. Neuvostoliitossa ihmiset olivat ihan oikeasti siinä uskossa 1980-luvun lopulla, että kun valtion ruokakaupat lopetetaan, ihmiset kuolevat nälkään. Meille on itsestään selvää että yksityiset kauppiaat ja maajussit huolehtivat leivän toimittamisesta pöytään, eikä kukaan kuole täällä nälkään, vaikka ruokakaupat ovatkin yksityisten yritysten hoidettavina!

Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että esimerkiksi sairaanhoito tai koulutus olisi muka jotenkin "eri asia". Jotkut ihmiset luulevat vakavissaan, että jos sairaanhoitoa tai koulutusta ei tuoteta kollektiivisesti Neuvostoliiton mallin mukaisesti, ihmiset jäävät ilman sairaanhoitoa ja koulutusta. Silti nämä samat ihmiset pitävät itsestään selvyytenä, että ruokaa, vaatteita, autoja, kännyköitä, televisio-ohjelmia, tapaturma- ja kotivakuutuksia jne. tuotetaan tietenkin yksityisesti!

Tosiasia on, että kunnalliset palvelut ovat markkinamekanismien ja taloustieteen lainalaisuuksien vuoksi käytännössä aina, pakostakin, tehottomammin tuotettuja kuin vapailla markkinoilla tuotetut palvelut. Sen lisäksi, että kunnalliset palvelut pakottavat ihmiset rahoittamaan ne veroina ja pakottavat ihmisiä käyttämään niitä, ne siis kaiken kukkuraksi maksavatkin enemmän! Vapailla markkinoilla tuotettuna saadaan sama palvelu kokonaiskustannuksiltaan edullisemmin tai vaihtoehtoisesti samalla kokonaiskustannuksella saadaan parempilaatuista palvelua.